Mari-Elina Koivusalo Bloggailen arjen pienistä asioista ja joskus hieman suuremmistakin.

Romutetaanko suomalainen osaaminen?

Suomen paljon kehuttu ja tasa-arvoiseksi tiedetty koulutusjärjestelmä on viime aikoina saanut varjoja ylleen. Pisa-tulokset ovat lähteneet laskuun ja suomalaisten oppimistaso jää kovaa vauhtia jälkeen kansainvälisessä vertailussa. Luku- ja laskutaito ovat heikentyneet merkittävästi ja ennusteiden mukaan tulevat heikkenemään jatkossakin. Tasa-arvoinen oppiminen alkaa rapautua, kun sosiaalinen tausta vaikuttaa oppimistuloksiin yhä enemmän. Toisin sanoen, suomalainen peruskoulu ei pysty enää tasoittamaan eroja eri sosiaalisista taustoista lähtöisin olevien lasten välillä.

Kuten tiedetään, Suomi on luottanut kilpailukyvyssään korkeaan osaamiseen. Tämän osaamisen on mahdollistanut se, että viisi miljoonaisesta kansasta jokaiselle annetaan samat mahdollisuudet oppimiseen. Meillä ei ole varaa hukata osaamispotentiaalia.

Mistä huolestuttava tulosten lasku sitten johtuu? Tekijöitä on varmasti monia, mutta yksi seikka huolettaa erityisesti.

Esimerkiksi Turku säästää tänä vuonna noin 5 miljoonaa sivistystoimialan menoista. Vuosien 2016-2018 suunnittelulukujen perusteella samat säästöt odottavat kunakin vuonna. Kun otetaan huomioon hintojen nousu, olisi Turun kouluista säästettävä siis yli 20 miljoonaa vuoteen 2018 mennessä. Suuruusluokkaa kuvannee parhaiten se, että kaikki kaupungin lukiot lakkauttamalla moinen säästö löytyy. Monet muutkin kunnat ovat opetuksen kukkarolla paikkaamassa taloudellista tilannettaan ja syyttävällä sormella voidaan osoittaa myös valtiovaltaa. Esimerkiksi lukio- ja ammatillisen koulutuksen väliaikaiset indeksisäästöt muuttuivat juuri pysyviksi. Kokonaan valtiolle ei syytä voi kuitenkaan sälyttää: esimerkiksi Turussa osa valtionosuuksista katoaa matkallaan läpi kaupungin yleisen kassan kohti sivistystoimialan tilejä. Eikä tässä puhuta ihan roposista, vaan muutamista miljoonista.

Lain mukaan opetusta tulee antaa peruskoulussa tietty minimimäärä, ja sitä suuremmat opetustuntimäärät on kuntien omassa harkinnassa. Toisin sanoen, kunta voi tehdä arvovalinnan; panostaako opetukseen vai johonkin muuhun. Turku on kunta, joka antaa opetusta perusopetuksessa minimin, 222 vuosiviikkotuntia. Kun verrataan eniten opetusta antaviin kuntiin, saa turkulaisoppilas opetusta peruskoulunsa aikana yli yhden lukuvuoden vähemmän kuin ikätoverinsa esimerkiksi Loviisassa. Ei siis ihme, että osaamisen taso vaihtelee.

Turun ammatti-insituutilla resurssit riittää nyt 28 opetustuntiin viikossa. Tämä on alin määrä, mitä ammatilliset oppilaitokset maassamme opetusta tarjoavat. Normaali määrä on 30-32 tuntia viikossa. Eroa tulee kolmen vuoden aikana 240-360 opetustuntia. Monta sataa tuntia ammattitaitoa enemmän toisilla siis.

On siis tunnustettava reippaasti, että taloudenpidossa on toki oltava tiukkana, mutta esimerkiksi Turun kaavailemat säästöt ovat täysin epärealistisella tasolla, kun koko toimialan budjetista tulisi neljässä vuodessa säästää lähes 10 %.  Tämän seuraukset toteutuessaan olisivat häpeällisiä eikä lainkaan tulevaisuuteen katsovia. Jos esimerkiksi ammatillisesta koulutuksesta vähennetään säästöjen edellyttämä määrä opetusta, saamme kyseenalaisen Suomen ennätyksen; pienimmät tunnit koko valtakunnassa. Siinä voisi Taitaja-kisojen järjestäjätkin pohtia, ihanko todella haluavat Turkuun tulla toukokuussa.

Joskus pitää kiristää, se on selvää. Tämän mittaluokan säästösuunnitelmat kuitenkin koskettavat vakavasti niin oman alueemme kuin koko maan tulevaisuuden osaamista ja kilpailukykyä. Täysin ylimitoitetut säästösuunnitelmat olisikin torpattava politiikan kaikilta laidoilta, oikealta vasemmalle. Miksi? Koska kyse ei ole enää pelkästään arvovalinnoista, vaan myös viisaista valinnoista.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän juhanaturpeinen kuva
Juhana Turpeinen

Pahoin pelkään, että tätäkin lamaa ruvetaan hoitamaan menetelmillä, jotka heikentävät televaisuuden mahdollisuuksia. Tuntimäärien leikkaaminen varsinkin peruskoulussa on harvinaisen lyhytnäköistä säästämistä ja paljon turhempiakin menoeriä niin kunnilla kuin valtiolla löytyy.

Toimituksen poiminnat