Mari-Elina Koivusalo Bloggailen arjen pienistä asioista ja joskus hieman suuremmistakin.

48 tuntia vaaleihin – tarvitsemme ME henkeä

Monien vaalien alla on väitetty, että juuri nämä vaalit ovat Suomen suunnan kannalta tärkeämmät kuin koskaan. Tätä on kuultu paljon, mutta uskallan väittää että nyt jos koskaan asia on juuri niin. Olemme ottamassa uuden suunnan tulevaksi neljäksi vuodeksi – sunnuntaina ratkaistaan mikä tuo suunta on.

Miksi näin? Lähes varmaa on, että Keskusta tulee olemaan vaalien suurin puolue ja näin ollen pääministeripuolue. Puheenjohtaja Sipilä on kivenkova yritysjohtaja, kunnon oikeistokepulainen joka haluaisi saneerata Suomen kuntoon siinä missä suuryrityksetkin. Toisaalta kenttäväki puolueessa on sangen maltillista, alkiolaista ja punamultaanpäin kallistuvaa. Ratkaisevaa onkin, saako Keskusta hallituskumppanikseen Sosialidemokraatit vaiko Kokoomuksen. Keskusta kallistuu hallituskumppanin linjalle, ja siksi kakkossijalla tulee olemaan suuri merkitys. Perussuomalaiset sekoittavat pakkaa osaltaan, heille tuskin on suurta väliä harjoitetulla politiikalla ylipäänsä, ”kunhan rahan lapioiminen Kreikkaan loppuu” (joka muuten lopetettiin jo väistyvän hallituksen alkutaipaleella).

Sosialidemokraateille tärkeää on se, ettemme lähde yltiöpäisiin leikkauksiin tulevana nelivuotiskautena. Sopeutettava toki on, mutta säästöjä ei saa tehdä kasvupolitiikan kustannuksella. Tavallinen palkansaaja ja kansalainen, vanhukset, lapset ja työtä vailla olevat osallistuvat talouden tasapainotustoimiin vähemmän kuin ne, joilla maksukykyä on enemmän. Valtion kassaa pitää tasapainottaa yhtälailla myös harmaata taloutta ja veropakoa kitkemällä kuin menoja leikkaamalla. Verotusta ei pidä myydä kansalle pelottavasti ”kokonaisveroaste on jo liian korkea” vaan purkaa se osiin; suuria ansio- ja eritysiesti pääoma- ja osinkoverotuloja nauttivat maksakoot enemmän. Pieni- ja keskituloisten verotusta voidaan höllentää ostovoimaa parantaaksemme. Koulutuksessa voidaan tehdä rakenteellisia uudistuksia ja hakea sitä kautta säästöjä suoraviivaisten leikkausten sijaan. Koulutus on Suomen investointi tulevaisuuteen, ja ensisijaisen tärkeää on, että kaikille lapsille ja nuorille annetaan yhtäläiset mahdollisuudet oppimiseen ja osaamiseen. Ei niin, että vanhempien lompakon paksuus määrittelee tulevaisuudessa suomalaislasten opinpolkua.

Jos oikeistovoimat pääsevät valtaan, on tavalliselle suomalaiselle tiedossa oleva kyyti kylmää. Oikeisto ja elinkeinoelämä on asettanut syntipukiksi Suomen talousahdinkoon kaksi eri tahoa: työntekijät ja julkisen sektorin. Työvoima on liian kallista ja julkinen sektori liian iso. Onko näin?

Lyhyesti: ei ole. Suomen kilpailukyvyn tulisi perustua, kuten aiemminkin, korkeaan laatuun, korkeaan osaamiseen ja innovaatioihin joita muualla maailmassa ei ainakaan yhtä hyvin tehdä. Osaavat ja motivoituneet, palkallaan toimeentulevat työntekijät ovat yrityksille voimavara, eivät rasite. Ja mitä sanookaan Pasi Pienyrittäjä kun kuluttajilla olisi palkanalennusten jälkeen vähemmän rahaa käytössään? Nämä kuluttaisivat vähemmän myös Pasi Pienyrittäjän liikkeestä.

Entä julkinen sektori? Sen syyttäminen voi tavallisesta ihmisestäkin tuntua houkuttelevalta. ”iso paha julkinen sektori, joka sisältää pelkkää byrokratiaa ja isopalkkaisia virkamiehiä”. Ei aivan. Julkinen sektori työntekijämäärältään on pienempi kuin useimmissa Euroopan maissa. Julkisella sektorilla on vähän byrokratiaa, vähän virkamiehiä – mutta paljon opettajia, sairaanhoitajia, poliiseja, palomiehiä ym. Julkisessa sektorissa lepää myös suomalaisen hyvinvoinnin, osaamisen ja kilpailukyvyn takeet; laadukas terveydenhoito, maailman paras peruskoulu, turvallisuus, infra ja kaikki muu. Siitäkö meidän tulisi leikata?

Kiteytetysti eräs viisas herrasmies totesi taannoin minulle: oikeiston suuri bluffi on tällä hetkellä lupaus: ”leikataan hyvinvoinnista, jotta voimme tulevaisuudessa säilyttää hyvinvoinnin”. Niinpä. Itse miellän samaiseksi bluffiksi oikeiston fraasin ”pitää säästää jottei lapsemme tulevaisuudessa maksa meidän velkaamme”. Tosiasiassa oikeiston leikkauspolitiikka vahingoittaa lastemme tulevaisuutta monin kertaisesti.

Äänestä sunnuntaina siis siitä, millaisen Suomen sinä haluat. Pidetäänkö kaikki mukana vai saako jokainen olla tästä lähtien vain oman onnensa seppä, markkinavoimien ja pääoman pelinappulana?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Mikä on se uusi suunta, kun vanhaakaan ei ole moitittu ?

Toimituksen poiminnat