*

Mari-Elina Koivusalo Bloggailen arjen pienistä asioista ja joskus hieman suuremmistakin.

Ammatillisen koulutuksen leikkaukset - tulonsiirto koulutuksesta kunnille

Siitä lähtien kun hallitus käynnisti ammatillisen koulutuksen reformin ja ilmoitti siihen kohdistuvista leikkauksista, on kaikilla tahoilla aina ministeriöstä mediaan ja kuntiin rummutettu sellaista viestiä, että valtion säästötalkoiden nimissä ammatillisesta koulutuksesta on nyt leikattava 190 miljoonaa euroa. Virkamiehet ammatillista koulutusta järjestävissä kunnissa ovat raapineet harmaita hiuksiaan, poliitikot ovat olleet kauhuissaan säästöpaineista ja muiden kuin kunnallisten koulutuksenjärjestäjien tahoilla on osassa jo alettu sammutella valoja.

Täysin olemattomalle huomiolle on jäänyt se tosiasia, että ammatillisen koulutuksen 190 miljoonan säästö ei suinkaan jää valtion kassaan budjettivajetta kaventamaan, vaan se jaetaan kokonaisuudessaan kaikille Suomen kunnille siten, että niiden asukaskohtainen rahoitusosuus toisen asteen koulutuksen järjestämisestä pienenee. Vuonna 2016 jokainen kunta maksaa 291,92 euroa/asukas rahoitusta sitä varten, että Suomessa järjestetään toisen asteen lukio- ja ammatillista koulutusta ja maksu lankeaa maksettavaksi vaikkei kunnan alueella olisi yhtäkään toisen asteen oppilaitosta tai yhtäkään asukasta joka toisella asteella opiskelisi. Vuonna 2017 toteutettavan 190 miljoonan euron leikkauksen myötä kuntien asukaskohtainen rahoitusosuus toisen asteen koulutuksesta pienenee noin 35 euroa/asukas.

Miksi tämä on mielenkiintoista? Siksi, että kuntaliitto on julkaissut tämän tiedon nettisivuillaan jo 14.6.2016 ja on luettavissa täältä, mutta julkisuudessa asiasta ei kuitenkaan ole hiiskuttu, eikä siitä tunnu tietävän kaikki virkamiehet eikä suurehkon suomalaisen kaupungin luottamushenkilötkään.

Kuntaliiton selvityksessä todetaan, että niiden kuntien osalta, jotka järjestävät itse ammatillista peruskoulutusta, rahoitusleikkauksen nettovaikutus riippuu siitä, väheneekö ammatillisen koulutuksen yksikköhintarahoitus enemmän kuin kunta hyötyy omarahoitusosuuden pienenemisestä. Ammatillisen koulutuksen kuntajärjestäjien rahoituksen muutos on arvioiden mukaan nettovaikutukseltaan positiivinen Helsingissä, Joensuussa, Kouvolassa, Oulussa, Turussa ja Vantaalla.

Mainittakoon, että esimerkiksi Helsingissä lisää rahaa kaupungin kassaan kilahtaa peräti noin 12 miljoonaa euroa, Turun osalta lisäystä on 1,7 miljoonaa, Vantaalla 3,5 miljoonaa, Oulussa 6,6 miljoonaa euroa ja Joensuussa 2,5 miljoonaa. Vaasa menettää 0,2 miljoonaa, Tampere 1,8 ja Kajaani 1,6 miljoonaa.

Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että esimerkiksi Turussa kaupunginvaltuusto on päättänyt ensi vuoden talousarvion suunnitteluluvut siinä uskossa, että ammatilliseen koulutukseen on kohdistumassa massiivinen 12,5% leikkaus. Uskoakseni myös muissa toisen asteen koulutusta järjestävissä kunnissa ollaan oltu samassa uskossa. Oikeasti rahaa onkin tulossa lisää, mutta leikkaustarpeita ollaan perusteltu hallituksen tahollaan päättämillä säästöillä.

Pyysin Turun kasvatus- ja opetuslautakunnassa selvitystä asiaan, ja tämä kaikki kerrottiin todeksi. Nyt pohdin, minkä totuuden valossa muissa kunnissa päätetään sivistystoimialojen budjeteista. Turussa ammatillisesta koulutuksesta on suunniteltu leikattavan ensi vuonna 4% eli reilut pari miljoonaa. Näin ollen kaupungin voittomarginaaliksi jäisi jo nelisen miljoonaa euroa kun lasketaan yhteen nettovaikutuksesta tuleva hyöty ja sen päälle tehtävä säästö itse koulutuksesta.

Toisaalta ihmettelen, miksi yksityiset toisen asteen koulutuksen järjestäjät eivät ole asiasta olleet äänessä; nämä kun maksavat 190 miljoonan leikkauspotista 155 miljoonaa euroa. Aika iso rahansiirto koulutuksenjärjestäjiltä Suomen kunnille ja tästä rahansiirrosta harva selviää kuivin jaloin. Kaikkialla ei ole tarviskaan, niin pirstaleinen on järjestäjäverkko tänä päivänä. Tällaiset karsinnat tulisi kuitenkin tehdä hallitusta. Periaatteellisesti nyt tehtävä säästö on erittäin kyseenalainen. Yksi koulutussektori ajetaan monin paikoin täysin henkitoreisiin ja siitä saatava rahallinen hyöty sirotellaan kuntiin. Ehkä hallituksen koplauksen viimesijaisena tarkoituksena onkin siirtää ammatillinen koulutus tulevien maakuntien vastuulle, kun suurin osa koulutuksen järjestäjistä on alas ajettu ja vain muutama suuri toimija on jätetty toimintakykyiseksi.

Toisaalta, kuten Turun esimerkki osoittaa, ovat uudistuksesta hyötyvät toisen asteen ammatillista koulutusta järjestävät kunnat nyt ideologisen arvovalinnan edessä. Ammatilliseen koulutukseen olisi nyt varaa satsatakin, mutta halutaanko kuitenkin edetä puolitotuuksien valossa ja leikata vaikkei leikkaamisen tarvetta olekaan?

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat