Mari-Elina Koivusalo Bloggailen arjen pienistä asioista ja joskus hieman suuremmistakin.

Kaikki blogit puheenaiheesta Palkka-ale

Sata tuntia lisää Neuvostoliittoa?

"EK:n verkkosivuilla julkaistussa tiedotteessa toimitusjohtaja Jyri Häkämies perustelee ehdotusta  kilpailukyvyn parantamisella. Häkämiehen mukaan kilpailukyvyn parantamisen tärkeimpiä asioita on "tuottavuushypyn" aikaansaaminen. Häkämiehen ja EK:n mukaan "hyppyä" ei synny ilman merkittävää työajan lisäystä."

 

Pomon ei tarvitse tinkiä palkasta

Elinkeinoelämän keskusliitosta on lähetetty jonkinlainen kirje yritysjohtajille. Näitä pyydetään muun muassa solidaarisuudesta köyhempiä, tai pienempipalkkaisempia kohtaan tinkimään palkastaan viisi prosenttia tms. Onhan tuossa jotakin järkeä, mutta vaaraton idea ei ole.

Ensiksi, kaikki pomot eivät saa ”tuhottoman isoa” palkkaa, vaikka isoa saavatkin. Jos joku saa palkkaa 6 000 – 12 000 euroa kuukaudessa, hän osallistuu joka tapauksessa solidaarisiin verotalkoisiin korkealla veroprosentillaan.

Yritysjohtajat rakastavat verojaan

Isotuloiset ja Yritysjohtajat rakastavat verojaan ja ovat huolissaan valtion verokertymästä, jopa niin paljon että pelkäävät palkka-alen rapauttavan valtion verokertymää, eli pienentävän valtion tuloja.

Keskustelu on saamassa todella absurdeja piirteitä.

Eikö työläisten palkka-ale rapauta samalla tavoin valtion verokertymää? Eikö se huoleta suurituloisia?  Ilmeisesti ei, koska työläisten palkka-alea, tai "palkka-malttia", miksi sitä nyt kutsutaan, vaaditaan yleisesti, erityisesti sieltä polittisesta oikeistosta, missä korkeapalkkaisten etuja ajetaan.

Pommeilla Suomi pelastuu

Sanotaan, että armeija marssii vatsallaan. Samaa sananlaskua ei valtio sovella Puolustusvoimien muonitushuollossa työskentelevien naisten ja heidän perheidensä kohdalla. Ei puhuta enää lillukanvarsista, kun

Puolustusvoimat aikovat alentaa Leijona Cateringin palkkoja palttiarallaa 400-1000 euroa kuukaudessa.

Palkka-ale ei meitä pelasta

Suomessa on noudatettu viime vuosina äärimmäistä palkkamalttia eikä palkkojen ostovoima ole juuri kehittynyt. Silti elinkeinoelämä syyttää Suomen talouden ongelmista hyvin usein työntekijöiden palkkatasoa. Yritysjohtajat vaativat yleissitovista työehtosopimuksista luopumista ja palkka-alea. Sanotaan, että liian suuret palkat ovat Suomen kilpailukyvyn ongelma.

EVA - maahanmuutto ja palkkadeflaatio

EVA toivoo tuoreessa raportissaan lisää maahanmuuttajia nostamaan Suomen taloutta. Ajatuksen ydin on, että työvoiman lisääntyminen laskee palkkoja, joka tekee yrityksille kannattavammaksi tarjota lisää työtä. Tästä käynnistynyt työllistyminen vähentää vapaata tarjolla olevaa työvoimaa ja nostaa aikaa myöten palkkoja, mutta se ei johda irtisanomisiin samassa suhteessa. Näin on tutkittu. Taustalla on talouden perusperiaate, kysynnän ja tarjonnan laki.

Palkka- ja veroalennuksella Suomen talous nousuun?

 

Helsingin sanomat julkaisi sunnuntaina 9.11.2014 mielenkiintoisen artikkelin: ”Sokkihoitoa lamaan: Tunneli Tallinnaan vai asuntolainan lyhennykset kulutukseen?” Artikkelissa esitettiin useita melko radikaalejakin vaihtoehtoja, joilla Suomen taloutta voitaisiin saada nousuun.

Satosen esittämä työajan pidennys on palkan alentamista, mutta...

...miksi niin vaikean kautta?

Kokoomuksen eduskuntaryhmän tuore puheenjohtaja Arto Satonen lohkaisi viime viikolla, että työaika pitäisi pidentää 7,5 tunnista kahdeksaan tuntiin palkan pysyessä samana.

Avaus on sinänsä erikoinen, että historiallisesti suunta on ollut juuri työaikojen lyhenemiseen, sillä tuottavuuden kasvaessa voidaan pitää yllä samaa elintasoa pienemmällä määrällä työtä. Tämä on erityisen tärkeää työelämän murroksen aikana, jolloin työn jakamisesta tulee yhä keskeisempi ongelma ja työttömyys on korkeaa.

Työ vapauttaa turhilta ajatuksilta

Demarit saivat uuden puheenjohtajan ja Suomi ammattiyhdistysvaltiovarainministerin – Antti Rinteen ykköseksi nousi tavoitteina kasvu ja työ - työttömyys. Kasvusta ei enää tiedä, mutta työ on oikeus, velvollisuus ja kunnia. Jokainen tarvitsee työtä.

Ahne köyhä suistaa talouden laman partaalle

Nykyaikainen kapitalistinen talous pyrkii vahvasti kohti jatkuvaa talouskasvua. Samalla hyvinvointi usein kasaantuu tietyille ihmisryhmille, kasvattaen tasaisesti elintasoeroa köyhimpien ja rikkaimpien välillä. Eron kasvaessa ihmisten ostovoima vähenee, ajaen täten köyhempiä ja jopa keskiluokkaisia ihmisiä jonkinlaiseen kuiluun ja sosiaalietuuksien pariin. Osa joutuu turvautumaan näihin vain väliaikaisesti, osa jää pysyvästi.

 

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä